Näin kehität valokuvat itse

Puhelinkuvauksen ja digiajan maailmassa monet valokuvaajat ovat ainakin osaksi siirtyneet käyttämään hyväkseen myös filmikameroita. Filmikameralle taltioituna valokuvista saadaan aitoja, ja kuvaaminen filmille ei tarkoita, että valokuvat olisivat pelkästään konkreettisia kuvia. Tavallisesti kehitysvaiheen jälkeen filmikuvat skannataan suoraan tietokoneelle. Kehitysvaihe itsessään on kuitenkin hauska ja mielenkiintoinen lisä valokuvausharrastukselle, ja suosittelemme lämpimästi kuvien kehittämisen kokeilemista etenkin kaikille niille, joilla filmikamerarullia kuluu kuukaudessa enemmän kuin yksi kappale. Tämä tulee myös huomattavasti taloudellisemmaksi pitkällä aikavälillä.

Filmikuvaajasta valokuvien kehittäjäksi

Jos et ole itse valokuvauksen harrastaja, mutta sinulla on kehitettäviä filmejä, helpointa on viedä ne suoraan alan liikkeeseen kehitettäväksi. Jos sen sijaan olet alan harrastaja, aloittelevana filmikuvaajana kannattaa jossain vaiheessa harkita kuvien kehittämistä itse. Filmikuvaaminen on digikuvaamiseen verrattuna verrattain kallista riippuen filmin koosta ja käytetystä valokuvausliikkeestä. Yksittäisen perusfilmirullan kehittäminen ja skannaus maksaa noin 20 euroa. Jos valokuvaaja käyttää kuvaustilanteessa, vaikka kolme rullaa filmiä, tulee tälle helposti hintaa – puhumattakaan siitä, että myös filmi itsessään on kallista.

Hinta-laatusuhteen lisäksi omien valokuvien kehittäminen nopeuttaa paljon omaa kameratyöskentelyä, ja lisäksi saat kuvat nopeammin negatiiveista valokuviksi. Mikä tärkeintä, valokuvien kehittäminen on hauskaa ja mielenkiintoista, sillä mikään ei tuo tunnetta tietyn hetken taltioimisesta ja sen siirtämisestä valokuvaksi pelkkänä käsityönä. Myös pimeän huoneen eli pimiön käytössä on oma tunnelmansa. Vaikka ensimmäinen kerta voi hieman jännittää, kannattaa valokuvien kehittämiseen tutustua etenkin, jos filmikuvaaminen on sinulle tuttua ja haluat saada kehitettyä parhaita kuviasi halvemmalla kuin valokuvausliikkeessä.

Valokuvien kehittäminen itse – tarvikkeet

Valokuvien kehittäminen ei ole vaikeaa, mutta kuten muutkin uudet asiat, myös kehitystyö vaatii harjoittelua ja oikeat välineet. On myös hieman eri asia, kehitetäänkö värillisiä vai mustavalkoisia valokuvia. Jos olet miettinyt, miten filmistä syntyy esimerkiksi A6-kokoinen valokuva, järjestys on seuraava: Ensin filmi kehitetään vedokseksi, jonka jälkeen vedos asetetaan joko valotusta varten kiinni valoherkkään paperiin, tai sitten erityiseen suurennuskoneeseen, jonka avulla valokuvapaperille valotetusta vedoksesta saadaan halutun kokoinen. Useimpien valokuvausseurojen pimiöissä on käytössä myös suurennuskone.

Filmin kehittämiseen tarvitset kolme keskikokoista muovista tai lasista vatia, jotka ovat vähintään litran vetoisia. Lisäksi tarvitset lämpömittarin, muovipullon, sakset, sekä ripustusnarun ja pyykkipoikia, joilla kehittyvä filmi saadaan kuivumaan. Filmin kehittämiseen käytettävä kehitystankki myös helpottaa operaatiota huomattavasti, etenkin jos sinulla ei ole täysin pimeää huonetta käytössä. Suurimmilta osin filmin kehittämisessä on kyse tekniikasta, mutta myös kemiasta. Seuraavaksi käymme läpi filmin kehittämiseen liittyvää varustelua sekä aineita, joita mustavalkofilmin kehittämiseen tarvitaan.

Valokuvien kehittäminen vaiheittain – mitä tarvitsen filmin kehittämiseen?

Filmin kehittämiseen tarvitsee myös muutamia eri kemikaaleja riippuen siitä, kuinka edistynyt filmin kehittäjä olet. Perustarpeiksi mustavalkofilmin kehittämiseen tarvitaan vain kahta kemikaalia, kehitysainetta eli ”developperia”, joka on emäksistä hydrokinoniliuosta, kuten Ilfotecia tai Ilfosolia. Tämä on aine, jossa filmin annetaan kehittyä haluttu aika. Hydrokinoniliuosta saa sekä nesteenä että jauheena, joista jauhe tulee pitkässä juoksussa edullisemmaksi. Tämän jälkeen filmi kastetaan lisäksi etikalla kyllästettyyn veteen, ennen kuin siirretään natriumtiosulfaattiliuokseen, joita ovat esimerkiksi Ilfostop.

Natriumtiosulfaattiliuosta eli “stopperia” käytetään, jotta valokuva ei valotu haluttua enempää. Tämän jälkeen filmi tulee vielä huuhdella kunnolla, millä poistetaan käytetyt kemikaalit. Käsittelyn jälkeen filmi asetetaan kuivumaan. Filmi kannattaa jättää kuivumaan yön yli. Tärkeää on tehdä myös tämä vaihe pimeässä. Kehitystankki helpottaa filmin kehittämistä niin, että filmi asetetaan sisälle pyöreänmuotoiseen tankkiin, johon kemikaalit kaadetaan, ja joka on myös helppo huuhdella käsittelyn jälkeen. Käytännössä värifilmien kehittäminen ei ole tämän vaikeampaa, joskin prosessiin tarvitaan erilaisia kemikaaleja, joilla saadaan vedokselle värit.

Värikuvien kehittäminen

Värikuvien kehittäminen eroaa vain hieman prosessiltaan mustavalkokuvien kehittämisestä, mutta ennen kuvien kehittämistä kannattaa muistaa pari tärkeää asiaa. Ensinnäkin, värikuvien kehittäminen vaatii värillisen filmin käyttöä. Jos kuvan ottaa käyttäen tavallista mustavalkofilmiä, ei tähän kehity värejä muuten kuin digitaalisesti editoimalla. Värikuvien tekemiseen on muutama erilainen tekniikka, joista tunnetuimmat ovat Kodakin alkujaan kehittämät C-41- ja RA-4-menetelmät, joiden nimet tulevat siis Kodakin värifilmeistä. Molemmissa menetelmissä käytetään kehitysnesteenä erillistä väriseosta, joka aktivoi filmissä olevat värit.

Alun perin hopeansävyinen filmi laitetaan kehittymään väriseoksessa, jonka jälkeen valkaisuaine muuntaa hopeasävyt halideiksi, jotka ovat halogeenisuoloja. Tämän jälkeen käytetyllä korjaaja-aineella liuotetaan filmin pinnasta suolat pois, jonka jälkeen filmi huuhdellaan, kuivataan ja käsitellään. Mitä paremmin väriseoksen, valkaisuaineen ja halidit saa huuhdeltua, sitä tarkempi valokuvasta tulee. Käytännössä siis värikuvien käsittely vaatii kahden sijasta kolmea eri kemikaalia ja vettä. Kaikki tarvittavia kemikaaleja löytyy useimmista hyvin varustelluista valokuva-alan liikkeistä. Todettakoot, että etenkin ensimmäiset värikuvat kannattaa kehittää kurssilla tai ammattilaisen kanssa.

Valokuvien kehitys -kurssi – filmien kehittäminen kurssilla

Jos itse et ole ihan tee-se-itse-tyyppiä, toinen vaihtoehto on mennä filminkehitykseen liittyvälle kurssille, joita järjestetään ainakin isoissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa. Kursseja järjestetään muutaman kerran vuodessa, ja niille voi osallistua kuka tahansa alasta kiinnostunut. Helsingissä kursseja järjestävät esimerkiksi Luovan valokuvauksen keskus ry ja useat taide- ja kansalaisopistot. Kursseja löytää helpoiten netistä. Yleensä valokuvien kehittäminen on osa filmivalokuvauskurssia, jossa pimiötyöskentelyyn käytetään vähintään pari iltapäivää. Kurssin hinta vaihtelee 50-100 euron välillä.